"Hurstipussiksi sanottiin kangasta joka saatettiin sitoa ns. vipukehdoksi ja jolla myös kannettiin lasta ja esim. peltotöiden ajaksi kesäaikaan hurstipussi voitiin sitoa puun oksaan jotta lapsi oli turvassa erilaisilta elukoilta ja itikoilta."
Anu-Maria Visakoivu-Nopola

Kantoliina on hyvin vanha keksintö, joka erilaisina variaatioina on ollut käytössä - ja yhä vielä on - kautta maailman. Myytävänä on edelleen mm. aasialaistyyppisiä neliöliinoja, afrikkalaisia puuvillakankaisia ja Väli-Amerikkalaisia kudottuja kantovaatteita. Suomessakin on kannettu. Romanit ovat käyttäneet lapsen kuljettamiseen villashaaleja yliolanliinojen tapaan. Kudotussa hurstipussissa lapsi on kulkenut mukana töissä heinäpellolle ja ollut turvassa koivunoksien väliin ripustetussa pussissaan työnteon ajan. Lapissa käytössä on ollut komsio, joka tosin on matkakätkyt, ei liina.

Ensimmäinen varsinainen Suomessa myyty kantoliina on ollut kotimainen Kanga-reppu, jota myydään edelleenkin. Kanga-repun kehitti imetysneuvoja ja kätilö Merete Willis, joka aloitti Kanga-reppujen myynnin 80-luvun lopulla. 1990-luvun puolivälissä Willis myi Kanga-repun tuotemerkin tyytyväiselle asiakkaalleen Päivi Laaksolle, joka perusti yrityksensä Meronan tekemään kantamista ja Kanga-reppua tunnetuksi vanhempien ja asiantuntijoiden keskuuteen ympäri Suomen. Nettikaupan Merona avasi ensimmäisten joukossa vuonna 1999.

Ennen Kanga-reppuja kantoliinat olivat lähinnä itsetehtyjä ja ulkomailta tuotuja yksittäiskappaleita. Vuosia lapsiaan kantanut Anu-Maria Visakoivu-Nopola muistaa äitinsä kantaneen pikkusiskoaan 70-luvulla jonkinlaisessa neliöliinassa ja samalta ajalta hänellä on olemassa ompeluohjeet neliörepulle.

Anu Laakkosen perustama Nettiemo avasi internetpuotinsa 1999. Myynnissä oli aluksi Didymoksia, Kangoja ja Kangaroo-kantopusseja. Didymoksia oli Suomeen tullut yksittäiskappaleita ja pieniä tilauseriä jo aikaisemminkin. Liinoihin Saksassa tutustunut Mette Almay muutti takaisin Suomeen 1997 ja järjesti 1997-98 Didymosten yhteistilauksen imetystukilistalaisille. Katukuvassa liinat olivat silloin todellisia harvinaisuuksia, ja pääasiassa liinat olivat Kangoja tai muita rengasliinoja. Terttu Tennilä aloitti Vitmi-rengasliinansa valmistuksen 90-luvun loppupuolella. Karla Lopin kantoliina-aiheiset nettisivut (ks. linkit) olivat pitkään ainoa paikka mistä sai suomenkielistä tietoa kantoliinojen käyttämisestä.

Liinainnostus on kasvanut suorastaan räjähdysmäisesti uudella vuosituhannella. Käyttäjäkunta ja liinavalikoima ovat lyhyen ajan sisällä moninkertaistuneet. Liinojen maahantuojia Suomessa on kymmeniä ja jälleenmyyjiä löytyy melkein joka niemestä ja notkosta. Käyttäjät ovat myös itse suunnitelleet liinoja ja useat kotimaiset pienyrittäjät myyvät omia tuotteitaan. Vielä muutama vuosi sitten kantoliinoja sai Suomesta vain muutamaa laatua ja iso osa myynnistä tapahtui netin kautta. Nyt tilanne on jo aivan erilainen. Liinamerkkejä on kymmeniä, kuoseja moninkertainen määrä. Enää ei tarvitse tilata liinaa vain tietokoneen kuvaruudulla näkyvän kuosimallin mukaan, vaan jälleenmyyjien luona liinoja voi sovitella, kokeilla sidontoja ja ennenkaikkea nähdä upeat kuosit ja kankaat luonnossa. Useat lastentarvikeliikkeet ja mm. Stockmannin ja Hobby Hallin kaltaiset isot ketjut ovat ottaneet valikoimiinsa liinoja. Liinojen lumovoima on tavoittamassa yhä laajemman käyttäjäkunnan!

"Suomessa ollaan tällä hetkellä ihan kantoliinakulttuurin kärjessä, niin paljon tietoa täällä paitsi kertyy, myös nopeasti leviää, ja liinoja näkyy yhä enemmän."
Karla Loppi

Teksti: Minni Niemelä