Liinailun voi aloittaa - ja se on ihanteellista aloittaa - jo synnytyslaitoksella tai pian kotiutumisen jälkeen. Tällöin se muodostuu luonnolliseksi yhdessäolon muodoksi äidin, isän ja vauvan välillä. Jotkut vauvat voivat aluksi hieman ihmetellä liinassa oloa, mutta rauhoittuvat pian kun kantaja pysyy rauhallisena ja liikkuu rytmikkäästi. Hytkyttäminen polvia taittamalla ja suoristamalla on monen liinailijan konsti tyynnyttää rauhatonta tai itkuista vauvaa.

Kantoliinoissa ei ole mitään enimmäisaikaa kantamiselle, vaan vauvaa voi kantaa vaikka vuorokaudet läpeensä. Kantoasennoista ja sidonnoista vastasyntyneelle sopivat etenkin kehtosidonnat. Solmittavan liinan kietaisuristisidonnat voi ottaa käyttöön vauvasta riippuen noin kuukauden iästä alkaen. Jotkut vauvat haluavat pystyasentoon jo aiemmin, silloin suositellaan vauvan jalkojen jättämistä liinan sisään sykkyrälle. Myös vinoa kietaisuristisidontaa voi kokeilla. Tässä asennossa vauvalla on masu kantajan masua vasten, mutta hän on enemmän kapalotyyppisesti liinassa kuin istualteen. Liina tulee solmia napakaksi ja niin, että se tukee vauvan selkääpolvitaipeista niskaan asti, sekä asetella ainakin toinen ristin liepeistä tukemaan vauvan päätä ja niskaa. Yliolanliinojen masupussia ja L-asentoa voi myös käyttää heti syntymästä.

Vastasyntynyttä tai pikkuvauvaa kannettaessa on hyvä muistaa seuraavat asiat: vauvan selän on oltava pyöreässä asennossa ja liinan siten että se tukee päätä, lisäksi liinan tulee tukea vauvaa hyvin koko selän matkalta. Liian kireä liina voi vetää vauvan selkää notkolle, etenkin jos sammakkoasento on tosi leveä ja jos liinaa ei ole levitetty kunnolla vauvan selän yli. Tätä voi ehkäistä sillä, että jättää vauvan jalat lähes sikiöasentoon liinan sisään. Isommalla vauvallahan jalat tulevat liinasta ulos. Keskosten kantamisessa homma toimii sitten eri tavalla, sillä heille jalkojen toisistaan loitontaminen ei välttämättä ole suositeltavaa.

Vastasyntyneelle sopii melkein millainen liina tahansa. Osa vannoo yliolanliinan nimeen, osa pitää joustavaa, pitkää sidottavaa liinaa parhaana. Tärkeintä on, että vauvaa kannetaan.

Vauva on kasvanut lämpimässä pussissa äitinsä sisällä tuntien äitinsä liikkeet ja kuullen tämän sydänäänet ja puheen. Kantoliina on ikään kuin "kohdunjatke" ja pehmeä lasku kylmään maailmaan. Usein pikkuvauvat kärsivät jonkinasteisista koliikkikivuista. Pystyasennoissa kannettaessa kantajan liikkeet hierovat hellästi vauvan mahaa ja hänen olonsa helpottuu. Liina helpottaa myös vastasyntyneen äidin arkea. Monet vastasyntyneet viihtyvät rinnalla tuntikausia ja liinassa imettäessä äiti ei ole sidottu sohvaan tai sänkyyn koko päiväksi.

Petra-Paula, Lotta-Marian (04/02) ja Linan (4/05) mamma, pientä päivitystä myöhemmin tehnyt Outi Koivu