Rintarepun voi nykyään ostaa melkein joka marketin hyllyltä, joten moni on nähnyt lasta sellaisessa kannettavan. Asento on tuttu: lapsi roikkuu repussa jalat maata kohden, selkä suorana. Vauva voi olla tyytyväinen, nauttien menosta ja läheisyydestä, mutta asento ei ole ihmisvauvalle luontainen.

Liinassa kantaminen ei näkynä ole vielä aivan yhtä tuttu. Asento poikkeaa rintareppuasennosta siinä määrin, että se herättää myös kysymyksiä. Lapsi näyttää ikään kuin istuvan liinassa, jalat leveään sammakkomaiseen haara-asentoon levittyneinä. Oikein levitetty liina ei ole vain lapsen haarojen välissä, vaan kulkee levitettynä polvitaipeesta polvitaipeeseen. Näin lapsi pysyy asennossa, joka edistää lonkkien kehitystä eikä rasita kehittymätöntä selkärankaa. Reidet ovat suhteessa lonkkiin vähintään suorakulmassa ja reidet avautuneena noin 45 astetta. Asento on kannetuksi tarkoitetulle ihmisenpoikaselle luontainen.

Kun pienen vauvan laittaa selälleen makaamaan alustalle, hän nostaa jalkansa ylös. Jalat lepäävät varpaat kohti taivasta, reidet sivuille ojentuneina. Jos lapsen nostaa syliin, hän koukistaa vaistomaisesti jalkansa, kuin etsiäkseen karvapeitettä johon voisi takertua varpaillaan. Lonkalle lapsi sujahtaa kuin luonnostaan: kun lapsi istuu aikuisen lonkalla, hän istuu leveässä sammakkoasennossa jalat levittäytyneenä molemmin puolin kantajaa. Asento on sama kuin liinassa kannettaessa.

Vauvan selkärangassa ei ole vielä samoja kaaria joita aikuisen selässä. Vauvan selkäranka on pyöreähkö kaari ja tätä asentoa liina tukee hyvin. Esim. kannettaessa vauvaa pystyissä ristisidonnoissa liina tukee lapsen selkää kolminkertaisesti, mutta ei litistä lapsen selkärankaa suoraksi kantajaa vasten.

Minni Niemelä, yhden rintarepussa roikotetun ja yhden sammakkokannetun äiti