Tyttärelläni Pinjalla todettiin syntymän jälkeen lonkkaluksaatio, jota alettiin hoitaa lonkkalastalla. Heti alkuun kävi selväksi, että lastan kanssa ei mitään kehtosidontoja voi käyttää vaan käytimme kietaisuristisidontaa heti alusta asti. Hoidon aikana kävimme kolme kertaa ultrassa ja joka kerralla tapasimme eri kirurgin. Kahdelle ensimmäiselle kantoliina oli tuntematon kapistus ja he arvelivat, että lasta saattaa painaa vauvan reisiä kantoliinalla kannettaessa. Kolmas kirurgi tiesi kantoliinan olevan hyväksi lonkille ja kertoi, että niissä kulttuureissa, joissa lapsia kannetaan kantoliinassa, lonkkien sijoiltaanmenot ovat tuiki harvinaisia.

Kirurgien pelottelemana en uskaltanut kovin paljon liinaa käyttää. Toki se oli käytössä aina ulkoillessa, koska meillä ei vaunuja ollut, mutta kotona en uskaltanut käyttää sitä niin paljon kuin olisin toivonut. Liian usein iltaisin hyssyttelimme Pinjaa vaikka millä keinoilla, kunnes viimeisenä tartuimme kantoliinaan ja rauha tuli taloon.

Kauan sen jälkeen, kun lonkkaluksaatio oli jo historiaa, luin Robert Mendelsohnin kirjaa How To Raise a Healthy Child In Spite Your Doctor. Tässä kirjassa lonkkaluksaation hoito kerrotaan esimerkkinä siitä, miten lääkäreillä on taipumusta ylihoitaa potilaita. Lonkkaluksaatio paranee usein ilman hoitoakin ja Mendelsohn ehdottaa jäykän lastan sijasta tyynyä, jolla lapsen jalat voi tukea sammakkoasentoon.

Toinen kirja, jossa lonkkaongelmia käsitellään, on Kirkilioniksen Lapsi kaipaa kantamista. Siinä kerrotaan tutkimuksista, joissa kantoliinalla on hoidettu lonkkavikaa. Kantoliinan ja tyynyn yhdistelmä kuulostaa minusta paljon vauvaystävällisemmältä vaihtoehdolta kuin jäykkä lasta, joka tekee imetyksestä vaikeaa. Jos lonkkaluksaatiota haluaa hoitaa kantoliinalla, paras sidonta olisi jonkinlainen lonkkasidonta, jossa vauvan jalat ovat pienemmässä kulmassa kuin esim. kietaisuristisidonnassa. Tavallisen kietaisuristisidonnan tai kietaisuristi2:n voi tehdä lähelle lonkkaa tai jälkimmäisen jopa lonkalle, jolloin vauvan jalat tulevat lonkan verenkierron kannalta parempaan asentoon kuin keskelle vatsaa tehdyissä sidonnoissa. Näiden sidontojen tekemisessä kannattaa kääntyä jonkun sidontavirtuoosin puoleen.

Suomessa on kehitelty myös lonkkalastavauvan kantamiseen soveltuva yliolanliina, Pedi-Kangareppu. Valmistajan ohjeista ei valitettavasti käy ilmi, miten tämä eroaa tavallisesta Kangarepusta. Tätä ei siis ole tarkoitettu käytettäväksi lonkkaluksaation varsinaiseen hoitoon, vaan lonkkalastassa olevan vauvan kantamiseen. Valmistaja on Medihealth.

Lonkkalastassa olevaa vauvaa ei saa kovin lähelle, koska lasta on tiellä. Näin jälkikäteen minua harmittaa suuresti, että noina ensimmäisinä viikkoina kun vauva eniten olisi tarvinnut äidin läheisyyttä ja kosketusta, lonkkalasta piti välillämme etäisyyttä. Jos olisin silloin tiennyt, olisin varmasti mieluummin hoitatanut vauvaa kantoliinassa ikävän lonkkalastan sijaan.

Riitta Pessi, Pinjan 11/00 äiti