Kyllä voi. Rengasliinoissa asentoa kutsutaan kengurupussiksi. Lapsi laitetaan liinaan selkä kantajaan päin takapuoli edellä. Tämä asento on monien yli 3-kuisten vauvojen suosikki. Sidottavassa liinassa voi kantaa lasta kasvot eteenpäin nk. buddhasidonnassa. Sidontana kannattaa käyttää kietaisuristiIIsidontaa ja jättää se hieman normaalia löysemmälle. Lapsen asettamiseen liinaan on useita tapoja.

Eräs tapa on tehdä se näin: Vauva ristiin selkä kantajaa vasten. Liinaa levitetään lapsen haaroista sen verran kuin pystyy. Tuetaan jalat ylös ristiin tai mihin asentoon ne sitten luonnollisesti asettuvatkaan ja vedetään smokkivyö päälle. Kaikki eivät kuitenkaan ole tuosta tavasta tykänneet. Vauvan peppu saattaa painaa kantajan vatsaa ja sidonta ei tunnu kovin tukevalta aktiivisemman vauvan kanssa. Sidonnan voi tehdä myös toisin: Sidontana edelleen kietaisuristiII. Vauva laitetaan ristiin samaan tapaan kuin rengasliinan kengurupussiin. Vauva on siis jo aseteltaessa sykkyrässä ja risti tulee sekä vauvan että jalkojen päälle. Smokkivyö vedetään sitten vielä lisätueksi. Sidonnan voi tehdä myös toisinpäin eli vauva ensin smokkivyöhön ja risti päälle. Sidonta on silloin siis kietaisuristi. Buddha sidontaa suositellaan n. 4 kk eteenpäin. Vauvan voi laittaa myös ns. puolibuddhasidontaan, jolloin smokkivyö vedetäänkin vain polvitaipeisiin asti ja jalat roikkuvat vapaana polvista alaspäin.

Joidenkin kantoliinojen ulkomaisilla sivuilla on kuvia, joissa pieniä vauvoja kannetaan ristisidonnoissa kasvot eteenpäin jalat liinan ulkopuolella roikkuen eli ns. sumoasennossa. Tästä kantotavasta on olemassa ristiriitaisia mielipiteitä. Kaikki eivät pidä asentoa hyvänä lapselle, joka ei vielä osaa itse seistä kunnolla. Ongelmana pidetään sitä, että lapsen selkäranka on tässä kantoasennossa väärässä asennossa. Vauvan selkäranka on pyöreä ), kun taas aikuisen selkärangassa on neljä kaarta. Nämä kaaret ovat kehittyneet yleensä vasta 1-vuotiaana. Asento ei ole paras mahdollinen myöskään lonkkien kehittymisen kannalta. Lonkkien tulisi olla vähintään suorassa kulmassa, koska se on paras asento lonkkanivelen kehittymiselle.

On myös muita syitä miksi em. asentoa ei pidetä hyvänä. Näissä asennossa lapsi joutuu kohtaaman maailman ilman mahdollisuutta kääntää katsettaan sivuun. Hän ei voi torjua kaikkia virikkeitä eikä myöskään tarkastella vanhempansa kehoa ja sen viestejä tulkitakseen näkemänsä. Lonkalla ja masu-masua vasten kannettaessa tätä ongelmaa ei ole. Em. ajatuksia voi lukea mm. käyttäytymispsykologi Evelin Kirkilioniksen kirjasta Lapsi kaipaa kantamista, joka on ilmestynyt Phasmascriptin kustantamana suomeksi keväällä 2002.

Kantoliinojen valmistajat joiden sivuilla kuvia "rintareppumaisista kantotavoista" esiintyy eivät ole samaa mieltä Kirkilioniksen kanssa. Heidän käyttämiensä asiantuntijoiden mielestä kantoasento ei ole haitallinen. Tämän artikkelin kirjoittajalla ei ole tietoa siitä, kuinka laajoja tutkimuksia asiasta on tehty.

Sirpa Leppänen, Adielin (10/01) äiti